HFD och MH
I dagens Helsingin sanomat framför biskop Heikka igen sina tankar som han skrivit om på sin blogg, dvs att väjningsrätten mm nu har förpassats till historien. Han anser att HFD:s beslut innebär att man tagit upp hela problematiken och en gång för alla strävat att lösa frågor som sammanhänger med den.
Frågan är om det är så.
Det som jag tycker att man kan säga är att HFD beslöt att inte ändra Åbo förvaltningsdomstols (och Åbo domkapitels) beslut, och att HFD:s ställningstagande gäller detta enskilda fall i Kumo (Kokemäki) församling.
Sannolikt skulle liknande beslut kunna fattas på andra håll.
Det förefaller som om HFD har velat respektera det man uppfattar som kyrkans syn, ganska oproblematiskt. Jag säger öppet att jag inte är jurist och tänker inte disputera med den juridiska expertisen. Men detta handlar om, eller rättare sagt borde handla om teologi, och av det förstår jag mera, om än icke allt.
Om beslutet bygger på en redogörelse, som inte resulterade i de lagförändringar man önskade, hur kan då annat än grundlagens stadganden om religionsfrihet, där också övertygelsen ingår, samt jämställdhetslagstiftningen där det bl.a heter att i verksamhet som gäller trosutövning tillämpas inte jämställdshetslagen.
Alltså:
- i praktiken ganska slutgiltigt på grund av kyrkans bristande vilja.
- De facto finns det enligt min mening aspekter på beslutet som kan och bör övervägas.
- Och framför allt: kyrkan kunde frivilligt välja en annan väg.
Henrik
Frågan är om det är så.
Det som jag tycker att man kan säga är att HFD beslöt att inte ändra Åbo förvaltningsdomstols (och Åbo domkapitels) beslut, och att HFD:s ställningstagande gäller detta enskilda fall i Kumo (Kokemäki) församling.
Sannolikt skulle liknande beslut kunna fattas på andra håll.
Det förefaller som om HFD har velat respektera det man uppfattar som kyrkans syn, ganska oproblematiskt. Jag säger öppet att jag inte är jurist och tänker inte disputera med den juridiska expertisen. Men detta handlar om, eller rättare sagt borde handla om teologi, och av det förstår jag mera, om än icke allt.
Om beslutet bygger på en redogörelse, som inte resulterade i de lagförändringar man önskade, hur kan då annat än grundlagens stadganden om religionsfrihet, där också övertygelsen ingår, samt jämställdhetslagstiftningen där det bl.a heter att i verksamhet som gäller trosutövning tillämpas inte jämställdshetslagen.
Alltså:
- i praktiken ganska slutgiltigt på grund av kyrkans bristande vilja.
- De facto finns det enligt min mening aspekter på beslutet som kan och bör övervägas.
- Och framför allt: kyrkan kunde frivilligt välja en annan väg.
Henrik
6 kommentarer:
Heikka blogissaan oli tulkinnut oikeuden päätöstä todella oudosti. Oudoille tulkinnoille löytyi sittemmin selitys. Hän oli lukenut Turun tuomiokapitulin selvityksen, joka löytyy myös korkeimman oikeuden päätösasiakirjasta ennen itse päätöstä, ja luullut sitä korkeimman oikeuden tekemäksi päätökseksi.
Mm. Heikan esittämä väite siitä, että vapaaehtoisesti hoidettavat työjärjestelyt eivät olisi mahdollisia jatkossa, ei kuulu korkeimman oikeuden hyväksymiin päätöksiin.
Kannattanee lukea korkeimman oikeuden alkuperäinen päätös.
Heikka itsekin ilmeisesti on jossain määrin muuttanut kantaansa. Alkuperäisessä blogauksessaan hän esitti, että kyse olisi merkittävästä ennakkopäätöksestä. Nyt hän näkyy olevan sitä mieltä, että "KHO:n päätös koskee vain tätä yksittäistä päätöstä" (ks. Heikan oma jatkokommentti #25 täältä:
http://www.pod.fi/heikka/?p=58 sekä blogissa olevat aihetta käsitelleet, ja Heikan tulkintoja kyseenalaistaneet kommentit)
Av Anonym, Klockan onsdag, februari 13, 2008 3:30:00 em
Hei , kiitos kommentista.
On hienoa, jos Heikka on tältä osin muuttanut kantaansa, koska vaikka KHO tod näköisesti ottaisi samansuuntaista kantaa toisessa tapauksessakin, niin luonteeseen kuuluu että KHO vastaa juuri siihen kysymyksenasetteluun joka on kussakin tapauksessa ajankohtainen.
Mutta keskeinen ero on siinä että selvästi todetaan: Kirkkoherran virkaan liittyen jumalanpalveluksen toimittaminen on virkatehtävä, eikä kyse tässä yhteydessä kirkkoherran osalta ole perustuslaissa turvatusta uskonnon harjoittamisesta.
Tästä olen vahvasti eri mieltä. Mielestäni se edellyttäisi ennakko-olettamusta ettei khra toimita jumalanpalvelusta "tosissaan", eikä varsinaisesti osallistu messuun, hän vain pälpättää ja lukee jotain, ottamatta siihen osaa tai kantaa itse.
Ajattelu, jos käsitykseni on oikea, on tietysti täysin mahdoton. Jumalanpalvelus on uskonnonharjoittamisen keskus myös toimittavan papin osalta.
Katsotaan miten keskustelu jatkuu.
t Henrik
Av Henrik Perret, Klockan onsdag, februari 13, 2008 4:29:00 em
Edellisen johdosta vielä täydennyksenä:
Eihän virka voi toimittaa jumalanpalvelusta, vaan henkilö, khra tai kappalainen, seurakuntapastori tai muu pappi. Pappi on silloin uskonnonharjoittamisen ytimessä.
Henrik
Av Henrik Perret, Klockan torsdag, februari 14, 2008 1:20:00 fm
Olinkin väärässä. Heikan esittämä väite siitä, että vapaaehtoisesti hoidettavat työjärjestelyt eivät olisi mahdollisia jatkossa, näyttää kuuluvan sittenkin korkeimman oikeuden hyväksymiin päätöksiin.
Av Anonym, Klockan torsdag, februari 14, 2008 3:26:00 em
Joo, huomasin kyllä. Kuitenkin pääkysymys on edelleen auki - eli kysymys siitä voidaanko ajatella ettei pappi toimittaessaan jumalanpalvelusta harjoita uskoaan (uskontoaan)?
Henrik
Av Henrik Perret, Klockan torsdag, februari 14, 2008 3:35:00 em
Väitän että jokaisessa seurakunnassa järjestellään kuitenkin, välttämättä ei naispappi/miespappi-linjalla. Siihen sanoisin että ellei järjestellä saa, niin suunnitella saisi...
Aina on mahdollista, jos tahtoa on.
H
Av Henrik Perret, Klockan torsdag, februari 14, 2008 3:38:00 em
Skicka en kommentar
Prenumerera på Kommentarer till inlägget [Atom]
<< Startsida